Taistelu konttihöperöitymistä vastaan

Tämän taistelun ykkösase on urheilu. Se pitää paatuneemmakin ihmisen järjissään, lieventää stressiä, tuo iloa elämään ja ties mitä muuta mahtavaa. Tähän kun lisää monipuolisen ruokavalion, voittoresepti on valmis! 

Urheilu on minulle tärkeä osa elämää, mutta en tunnustaudu himosykkijäksi. Tänne tullessani olen päättänyt jatkaa jo aikaisemmin aloittamaani terveellisen elämän matkaa, urheilla vähintään kolme kertaa viikossa ja noudattaa terveellistä ruokavaliota. Päämäärä tälle matkalle on tosin eri kuin aikaisemmin: nyt keskeistä on vain pysyä järjissään ja voida hyvin.

Kaurapuuroa ja mustikoita! Omnomnom!

Paikalliset raaka-aineet kunniaan! 

Hyvien eväiden ja kuntoilun järjestäminen on onneksi helppoa. Ruoan suhteen leirimme kaupoista löytyy perustuotteet, ja kuntoiluun tarjolla on pieni mutta erittäin toimiva kuntosali. Lisäksi joukko muita asukkaita on itseohjautuvasti järjestänyt myös muuta kuntoilua. Täällä voi harrastaa pallopelejä, käydä joogassa ja kuntopiirissä.

Oma uusi suosikkini on Insanity Workout, jossa meinaa tosin loppua happi kesken. Tiedä sitten johtuuko tämä ”korkean paikan leiristä” vai hitusen treenamista kaipaavasta kunnostani. Itse epäilen jälkimmäistä, mutta pistän kaiken korkean paikan leirin piikkiin. Onhan Kabul sentään 1800 m merenpinnasta.

Sali eka, salil vika.

Urheilu pitää minut järjissäni varsinkin viikonloppuisin. Arkipäivät hujahtavat ohi nopeasti, mutta viikonloppuisin on hyvin aikaa levätä ja pohdiskella maailman menoa. Ehkä liikaakin aikaa, sillä huomaan jo nyt viikonloppujen muodostavan myös ahdistuneita ajatuksia elämäni ja liikkumatilani rajallisuudesta. Viime viikonloppuna näin unia Suomesta, järvimaisemasta, Helsingin kesäauringosta, ystävistä, perheestä, rakkaimmastani. Aamulla heräsin haikeana.

Onneksi tätä samaa elämää jakaa joukko muita ihmisiä. Me kaikki olemme saman rajallisuuden vankeina. Me kaikki olemme poissa kotoa. Täällä jos missä voi todeta ihmisverkostojen olevan elinehto.

Urheilun ohella tapaan ihmisiä - uusia ystäviä - myös leirimme ravintolassa, joka paikkana taipuu muuten viikonloppuisin myös yökerhoksi. Ja jos onnekas kutsu käy, vapaa-aikana ehtii käydä myös muissa leireissä esim. grillibileissä. Itse olen saanut ilon poistua leiristämme jo kaksi kertaa. Jippii!

Tilanne konttihöperöityimisen suhteen ei siis ole vakava. Ainakaan vielä.