Expatin matkakuume kohtaa perusarjen

Sitä voisi helposti luulla, että ulkomailla asuminen helpottaa alituiseen matkakuumeeseen. Näin ei valitettavasti ole. Arki on arkea, asuipa sitä missä päin maailmaa tahansa.

Eksyin viime viikonloppuna erilaisiin matkablogeihin, ja siitähän se matkakuume sai taas tuulta alleen. Blogeista löytyi mitä upeampia kuvia ja reissutarinoita ympäri maailmaa. Ihastuin välittömästi etenkin Aasian matkailuun, ja nyt ajatuksissani pyörii mielikuva paratiisisaarista ja löhöilystä. Kuumettani ei helpota Whatsappiin laulava aurinkoinen lomakuvatulva Borneosta mm. vastakuoriutuneine kilpikonnineen ja huurteisine oluineen.

Borneossa kelpaa nauttia auringosta ja ottaa vähän huikkaa
huurteisesta Tigeristä. Kuva: Markku

Onneksi helpotusta matkakuumeeseeni on jo tiedossa, vaikka paratiisisaarien lämpöön en olekaan matkalla. Lämpöä on kuitenkin toivottavasti luvassa, sillä suuntaan pääsiäisen aikaan lomalle Istanbuliin!

Istanbulista tuntuu olevan erinomaiset yhteydet lähes kaikkialle maailmaan, myös tänne Kabuliin. Istanbul on minulle täysin uusi kohde, vaikka lentokenttänsä puolesta jo erittäin tuttu. Kosovossa asustellessani paras lentoreitti Suomeen oli juurikin Istanbulin kautta. 

Vaikka Istanbul on kaupunkilomakohde, turistilenkkareiden sijaan aion pakata mukaan kylpylävermeet ja tehdä pöytävaraukset kulinaristisiin herkutteluhetkiin jo ennen lähtöä. Tämä reissu tulee siis olemaan loma isolla L:llä, ja aion nauttia siitä kiireettömillä aamuilla. Aion toki käydä ihastelemassa bazaarien tunnelmaa ja ihmettelemässä muutamat nähtävyydet, mutta muutoin paras tapa fiilistellä uusia kaupunkikohteita on kahviloissa istuskelu.

Mutta nyt, takaisin Afganistaniin ja konttiin.

Meet the Stans

Ei ole sattumaa, että olen löytänyt itseni Afganistaniin. Maana tämä paikka on viehättänyt minua jo monta vuotta. Samoin on viehättänyt ajatus matkustamisesta kaikkiin stan-loppuisiin valtioihin, ja tältä osin voinkin laittaa rastin seinään yhden maan osalta. 

Afganistanin lisäksi listalla ovat luonnollisesti lähivaltiot Pakistan, Turkmenistan, Tadžikistan, Uzbekistan ja Kazakstan. Kirgisia on kiikun kaakun tällä listalla, mutta huvin ja hyödyn vuoksi voimme sopia, että Kirgisiaa saa kutsua tässä yhteydessä myös Kirgistaniksi. Haasteeton tämä lista ei tosin vieläkään ole, vaikka Kirgisiasta päästäänkin sopuun. Miten ihmeessä sitä pitäisi suhtautua esim. Kurdistaniin?

Matkustamisen näkökulmasta Afganistan on nyt hallussa, ja melko pitkäksikin aikaa. Turismoille ominaisten vastatautien iloista huolimatta elämä ainakin tässä Stanissa on lähtenyt rullaamaan perusarjen tavoin. Tuntuu siltä, että elämä on melko lailla perusarkea muutoinkin, joskin täällä toki ajoittain vaarallista sellaista.

Kansainvälisissä medialähteissä – myös suomalaisissa – Afganistan näyttäytyy usein vain mm. sen sotaisuuden, naisten heikon aseman ja yleisen köyhyyden sekä muiden kehityshaasteiden näkökulmasta. Vähättelemättä yhtään näiden seikkojen vakavuutta, todellisuus paikan päällä on paljon muutakin: työntekoja, yrittämistä, ihmisvilinää kaduilla, urheilua, ostoksia, ruoanlaittoa, syömistä, vapaa-aikaa, ystäviä, perheitä, siis niitä kaikkia arjen pieniä iloja. Tämä näkymä Afganistanista ei kuitenkaan ylitä juuri koskaan uutiskynnystä.

Tässä blogissa toivonkin pystyväni tuomaan esiin Afganistanin hyvät puolet, sillä haluan myös itse samalla uskoa valoisaan tulevaisuuteen. Toivon oppivani vaihtamaan kuulumiset työkavereideni kanssa ainakin yhdellä paikallisella kielellä, ja tutustuvani esimerkiksi afganistanilaiseen runouteen. 

Näistä lähtökohdista ja positiivisesti ajatellen, mottoni tässä yhteydessä voisikin olla: kaikki haasteet on ratkaistavissa kun vaan on aikaa ymmärtää.