Taistelukausi, grillikausi, mitä näitä nyt on…

Taliban julisti tällä viikolla taistelukauden avatuksi. Myönnän odottaneeni hieman jännittynein tunnelmin missä ja millä volyymilla kevätkausi polkaistaan käyntiin. Iskut ovat selkeästi lisääntyneet kevään edetessä, joskin tähän mennessä mm. oma leirimme ei ole kiinnostanut ketään. Onneksi.

Kevätpörriäisten puuhasteluja ei voi kuitenkaan jäädä liiakseen murehtimaan. Tiettyä valppautta on syytä noudattaa, mutta murehtimisen sijaan aion keskittyä nauttimaan auringosta, lämmöstä ja grillin antimista. Varsinkin kun grillijuhlia on alkanut kertyä joka viikonloppuun. 

Tänä viikonloppuna grilli oli kuumana niin monessa paikkaa, että en edes ehtinyt kaikkiin. Ylensyönti tuli toki hoidettua kotiin, joten sen puolesta ei varmasti tarvitse syödä lounaita ainakaan viikkoon.

Ny rillataan!

Lihaa, omnomnom!

Lisukkeiksi kasviksia intilaiseen tyyliin.

Ensimmäinen kierros.

Grillailun lisäksi pääsin myös testaamaan jo toisen saunan Kabulissa – suomalaisromanttisesti Kultarannaksi nimetyn sellaisen. Löylyt maistuivat huurteisen oluen kera ja jälkiruoaksi pöytä notkui niin ikään grilliherkkuja. Kaveriksi vähän salaattia, saaristolaisleipää ja upeita suklaaunelmia, ja elämä tuntuu taistelukaudesta huolimatta melko normaalilta.

Miksei aina voi olla saunavuoro?

Mattokaupoilla

Loma Istanbulissa on lomailtu, ja takana on jo vauhdikas viikko töitäkin. Työsuhteeni hyvä puoli on se, että lomia on normaalia enemmän: tavallisen vuosiloman lisäksi minulla on kuuden viikoin välein 7 päivän ”hermoloma”. On ihan tervettä päästä pois kontista useammin kuin kerran vuodessa. 

Ensimmäinen hermolomani Istanbulissa meni nopeasti, mutta voin vannoa, että hermot kyllä lepäsi. Ihana paikka! Jos et ole koskaan käynyt esim. hammamissa tai syönyt turkish delighteja, niin tee se mahdollisimman nopeasti hyvä ihminen! Ah, mikä rentoutus ja mitä herkkuja! 

Vaikka ainahan sitä voisi lomailla pidempäänkin, paluu Kabuliin sujui lopulta melko kivuttomasti. Ilokseni leirissämme järjestettiin bazaari viime viikonloppuna, ja pääsin vihdoin ostamaan konkreettisia muistoja tästä maasta. Myyjät olivat paikallisia Kabulin kauppiaita.

Myös EU:n leirissä oli bazaari samaisena päivänä, ja tulihan sitä käytyä sielläkin ostoksilla. Se kun oli mukavasti meidän äänestysreissun varrella. Kiitos Suomelle vaalikahveista!

Oman leirimme markkinoista käteeni jäi koruja sekä mm. aivan upea, turkoosi shaali. EU:lla satsasin puolestaan mattoihin, joskin valinnan vaikeus meinasi estää koko kaupat. Niin paljon niin upeita kuoseja, värejä ja kokoja! Pienen pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan lopulta kaksi mattoa: yhden pienemmän, joka mahtuu sopivasti konttini lattialle ja yhden isomman Suomeen.