Arkihaasteena itsemurhapommittajat

Ennen tänne tuloa päätin, että en tee mitään odotuksia työni suhteen. Yleisesti koen tämän hyväksi ohjenuoraksi, sillä eipähän pääse ainakaan pettymään.

Täysin ilman odotuksia tänne on kuitenkin mahdotonta tulla. Ainahan sitä pelkästään lomareissulle miettii jo millaisilla fiiliksillä loma etenee ja mitä kaikkea kivaa pääsee tekemään.

Afganistan on aika kaukana lomasta. Myönnän, ennen lähtöäni pohdin kahta asiaa: mitä jos minut tuodaankin sinkkiarkussa takaisin Suomeen, ja toisaalta pystynkö edes tekemään työtäni.

Sinkkiarkulle ei ole onneksi ollut tarvetta, mutta työssä onnistumisen esteet ovat tulleet jo vastaan. Minun on jo kahdesti pitänyt olla menossa tutustumaan kabulilaisten naisviljelijöiden luomu-hankkeeseen, mutta erinäiset räjähdykset ja yhteiskunnan epävakaus ovat estäneet matkan. Olen varma, että tämä kuvio tulee toistumaan vielä monta kertaa.

Arkihaasteen ohella kuluva viikko on sisältänyt onneksi myös puhdasta onnea. Elämän pienet ilot – sauna ja lakritsa – ovat tuoneet aivan käsittämätöntä onnea arkeeni. En voi kuin ihmitellä, miten sitä saakin revittyä näin suurta iloa näin yksinkertaisista asioista. Siis siitä, että ottaa kunnon löylyt, hörppää hieman huikkaa saunaoluesta, laittaa silmät kiinni ja nauttii. Nämä löylyt onnistuivat viemään ajatukseni hetkessä Suomen luontoon. 

Tämän päälle kun löytää leirimme pikkukaupasta suomalaista lakritsaa, ei voi kuin hymyillä ja näyttää henkistä keskisormea itsemurhapommittajille.

Suomi, sauna ja Sandels. Sielu lepää.

Lakritsaa suoraan Porvoosta. Mä en kestä miten hyvää tämä oli!