Työt puuskuttaa eteenpäin, on kuuma ja leirissä olisi
tarjolla illanistujaisia, läksiäisiä ja grillijuhlia joka viikonlopulle. Elämä
suorittaa itseään eteenpäin. Välillä tuntuu siltä, että minä vain kuljen siinä mukana.
On pakko olla tekemättä mitään. Olla vaan ja köllötellä
siitäkin huolimatta, että on juuri ollut lomalla.
Täällä ainut mahdollinen köllöttelypaikka tosin on
konttini. Ulkona voisi toki pistää viltin maahan ja lojua siinä, mutta yli 30
asteen lämpötilat eivät oikein tämmöiselle suomalaiselle hikoilijalle sovi.
Betonivallit ja leiri-infrastruktuuri eivät myöskään muodosta ehkä sitä
parhainta ympäristöä rentoutumiseen. Ei, vaikka laittaisi silmät kiinni ja
kuvittelisi olevansa muualla.
Kontin seinät tuntuvat toisinaan hieman ahtailta mutta
toisinaan ne tarjoavat hyvän asetelman 24/7 löhöilyyn. Virikkeiden ja
pakottavan siivous- ja järjestelyvimman puuttuessa kontissa on erittäin helppo
olla kirjaimellisesti tekemättä mitään. Koti-Suomessa lepopäivästä yleensä
menee ainakin puolet kaikkeen turhaan härväämiseen, kun yht’äkkiä saattaa iskeä
tarve esim. järjestää kirjahyllyn kirjat uudelleen.
Tämä viikonloppu on sisältänyt juuri sopivan määrän
löhöilyä ja sellaista mukavaa puuhastelua. Olen nukkunut pitkään, syönyt
aamupalaa kaikessa rauhassa, käynyt ulkona vain hetkellisesti ”haukkaamassa
raitista” ilmaa ja tullut takaisin löhöilemään loppupäiväksi. Sängyllä löhöily,
Suomesta tuotujen lehtien selailu, musiikki ja pienet torkut silloin tällöin on
ehkä parasta rentoutumista mitä tässä konseptissa tiedän.
Nautinnosta huolimatta olen tosin havainnut unelmoivani
huomattavasti enemmän täällä kuin ns. tavallisessa elinympäristössäni. Olen
tänäkin viikonloppuna unelmoinut puutarhasta, saunasta ja takkatulesta,
kesämökistä, ystävien kanssa hengailusta, rakkaan kanssa tehdyistä
pyöräretkistä, matkustelusta, hiekkarannoista, ja toisinaan ahdistunut
konttielämäni rajallisuudesta.
Unelmointi auttaa selviämään viikonlopuista, mutta saa
aikaan myös haikean tunteen.
Betoni polttelee kesävarpaita. |
Tuliaisia Suomesta. |
Sielunmaisema. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti