Aika kuluu
siivillä. Kymmenen päivän Suomi-loma hujahti hetkessä ja paluun jälkeinen
viikko Kabulissakin on jo ohi.
Tämä oli ensimmäinen reissuni Suomeen sitten helmikuun. Olin odottanut lomaani – ystävien, perheen ja
rakkaimpani näkemistä – kuin kuuta nousevaa ja odotus kyllä palkittiin. Ihana loma, ihana Suomi!
Ulkosuomalaisen ongelmana lomani
tosin eteni melkoiselle sykkeellä. Aikatauluja, tapaamisia, menoja ja juhlia
oli enemmän kuin laki sallii. Ja silti täytyy löytää aikaa ihan vaan
rentoutumiseen, sohvalla köllöttämiseen, iiseihin iltakävelyihin, mökkeilyyn ja
luonnosta nauttimiseen.
Aikaa onneksi löytyy aina, vaikka
olisin mielelläni jäänyt lomailemaan pidempään. Erityisen mielelläni olisin
viettänyt enemmän aikaa mökillä – Suomen luonnossa.
Vaikka olen aikaisemminkin asunut
ulkomailla karuissa kaupunkiympäristöissä (no en tosin näin karussa kuin Kabul),
en muista koskaan olleeni näin voimakkaasti häkeltynyt Suomen luonnon
kauneudesta. Mitä enemmän vietän aikaa ulkomailla, sitä enemmän opin
arvostamaan Suomea: sen kauneutta, toimivuutta, rauhaa ja levollisuutta,
puhtautta ja etenkin luontoa. Meidän luontoa! Ne kaikki metsät, järvet, pellot,
tunturit, ynnä muut ovat sanoinkuvaamattoman arvokasta omaisuutta.
Onneksi seuraava lomani tulee jo
heinäkuun alussa. Silloin tiedossa on häähumua, kesämökkielämää, Helsinkiä ja
toivon mukaan myös runsaasti aurinkoisia, iloisia päiviä.
 |
| Kesämökin järvimaisema. Onko mitään kauniinpaa? |
 |
| Viime vuoden ravut, tämän vuoden ekat rapujuhlat. Täytyy syödä pakastin tyhjäksi, että mahtuu uudet ravut, marjat ja sienet mukaan. |
 |
| Kahvia ja pullaa Sinisen Huvilan kahvilassa. |
 |
| Metsäreittejä Helsingissä Maununnevalla. Oi ihanat kaupunkimetsät! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti